Salia!

Huoh. Jotenkin tää touhu tuntuu ihan ihmeen takkuiselta.. Johtunee töistä yms sosiaalisen elämän stressistä tällä hetkellä. Se sitten sopivasti vaikuttaakin tietty motivaatioon ja jaksamiseen. Viime aikoina olo on ollut just sellanen, että vois vaan nukkua. Mut sitähän mä en ole tehnyt! :)

Eilinen keskivartalotreeni meni aivan mahtavasti, tuntuu mukava polte vieläkin tuossa alueella, missä pitäis vatsalihasten olla.. :D Mut tän päivän jalkatreeni... Eipä oo pitkään aikaan kyykyt olleet niiiiin tiukassa... Mutta mä aloin pohtimaan, että olisko voinut johtua ihan vaan siitä, että unohdin juoda latarin ennen treeniä? Siis voiko se yksistään muka vaikuttaa niin paljon treenin kulkuun?

Tai kyllähän mä sen muistin, mutta ihan liian myöhään.. :D

Muttajoo, ruokavalion kanssa mulla on eniten ongelmia.. Ja kaikki muu vielä meneekin, mutta aamupuuro tuottaa ISOJA ongelmia ja iltapaln tuppaan unohtamaan.

Puuro tosiaan meinaa tulemaan vastapallona takasin kun lusikan saa suuhun (ja mähän en ole puuroihmisiä..) ja iltapalan saatan muistaa yhdeltätoista illalla ja silloin en enää viitsi alkaa syömään.

Tarttee siis vaan taas opetella lisää..

-Ninni

IKEA!!

Aamun mahti idea oli pakata siskon lapset taas autoon ja lähteä reissuun!

Tällä kertaa lähdettiin vaan ihan eri suuntaan ja valloitettiin Tampereen Ikea.

Ja voin nyt ihan suoraan myöntää, että syömiset meni aivan päin pyllyä tänään. Aamupalan söin, välipalaksi energiajuomaa, Ikeassa kanaa ja ranskiksia ja kotimatkalla vielä jätskiä!!

Ja nyt on huono omatunto...

No, eihän sitä aina voi onnistua ja joskus tulee repsahduksia. Ja kaiken lisäksi oli kyllä kana ja ranskikset sen verran hyviä, että onneks en asu yhtään lähempänä Ikeaa... 

Mutta kyllä sinne uusiks tarttee vielä syksyn aikana mennä. Niiiiiiin monta hyllyä, mattoa, tv-tasoa ja verhoa sinne jäi, että kyllähän ne sieltä pitää hakea.. ;)

Eihän mulla tänään käteen jäänyt kuin yksi pöytä, pari lamppua, pari lasikulhoa ja kynttiläkippaa.

Eli hyvällä omalla tunnolla voi nyt hetken säästää ja mennä uusiks! :P

Jos...

-...mun elämä olisi säännöllisempää, olisi helpompaa saada liikunta ja ruokailu sopimaan päivään uusina rutiineina. Jokainen päivä menisi samalla kaavalla, ei tarvitsisi jokaista päivää aikatauluttaa ja pohtia erikseen.

-...mun elämä olisi tasaisempaa, tää olisi helpompaa. Miehen sisko on muuttamassa meille, tää stressi ei tee tästä ainakaan helpompaa.

-...rahaa olisi enemmän, mä palkkaisin itelleni oman pt:n, joka suunnittelis kaiken just mun kropalle. Ei tartteis ite miettiä, joku tekis sen mun puolesta!

-...olisi enemmän aikaa, treenaisin enemmän kunnon painoilla.

-...olisi enemmän inspiraatioita, meidän asunto olisi siistimpi.

-...aina ei tarvitsisi juosta joka paikkaan, näkisin ystäviäni enemmän.

-...ei olisi koiraa, pystyisin vähentämään kriittisesti lenkkeilyä yms "turhaa" liikuntaa, jotta pystyisin keskittymään enemmän sen massan kasvattamiseen. (no enhän mä tätä TOIVO, mutta JOS niin nyt olis...)

Jossittelu ei kuitenkaan auta eteenpäin. Ei tässä asiassa, eikä elämässä yleensäkään. On vaan pärjättävä sillä mitä eteensä saa.

Tää mun pikkunen perhe on loppupeleissä aika awsome. Tuossa ne kaikki tuhisee vierekkäin; mies ja kissa sohvalla, koira lattialla sohvan edessä. Mahat täynnä, väsyneenä päivän touhuista. Miten ihminen ei osaa olla tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on?

-Ninni

Ruokaaruokaaruokaa..

Mä en osaa syödä. En vaan osaa. Mä YRITÄN syödä viisi kertaa päivässä. Mä YRITÄN syödä aamulla kaurapuuroa. Mä YRITÄN pysyä mun ruokintasuunnitelmassa. MIKSI SE VAAN ON NIIN HITON VAIKEAA??? Yhtäkkiä huomaan illalla, että taas on vedetty päivä kahdella aterialla ja ei enää viittis alkaa itseensä mitään tunkemaan.

Mä vaan olen huono syömään. Tarvitsee kai alkaa kellosta katsomaan, koska oikeasti pitää syödä ja tunkea ne ruuat väkisin suuhun, vaikkei tekisikään mieli.

Mä en vaan keksi enää muuta.

Kai mä nyt silti vaan vedän iltapalaks tässä kipallisen tätä mansikkakakkua iskän viiskymppisiltä, ettei vaan unohtuis syöminen ja niin ees päin!

Kiitos ja anteeksi.

-Ninni