Jos...

-...mun elämä olisi säännöllisempää, olisi helpompaa saada liikunta ja ruokailu sopimaan päivään uusina rutiineina. Jokainen päivä menisi samalla kaavalla, ei tarvitsisi jokaista päivää aikatauluttaa ja pohtia erikseen.

-...mun elämä olisi tasaisempaa, tää olisi helpompaa. Miehen sisko on muuttamassa meille, tää stressi ei tee tästä ainakaan helpompaa.

-...rahaa olisi enemmän, mä palkkaisin itelleni oman pt:n, joka suunnittelis kaiken just mun kropalle. Ei tartteis ite miettiä, joku tekis sen mun puolesta!

-...olisi enemmän aikaa, treenaisin enemmän kunnon painoilla.

-...olisi enemmän inspiraatioita, meidän asunto olisi siistimpi.

-...aina ei tarvitsisi juosta joka paikkaan, näkisin ystäviäni enemmän.

-...ei olisi koiraa, pystyisin vähentämään kriittisesti lenkkeilyä yms "turhaa" liikuntaa, jotta pystyisin keskittymään enemmän sen massan kasvattamiseen. (no enhän mä tätä TOIVO, mutta JOS niin nyt olis...)

Jossittelu ei kuitenkaan auta eteenpäin. Ei tässä asiassa, eikä elämässä yleensäkään. On vaan pärjättävä sillä mitä eteensä saa.

Tää mun pikkunen perhe on loppupeleissä aika awsome. Tuossa ne kaikki tuhisee vierekkäin; mies ja kissa sohvalla, koira lattialla sohvan edessä. Mahat täynnä, väsyneenä päivän touhuista. Miten ihminen ei osaa olla tyytyväinen siihen, mitä sillä jo on?

-Ninni